Tekijä: [email protected]

Taidetta ja terapiaa

Mitä luovuus on? Mistä tietää onko meissä luovuutta? Entäs jos en osaakaan olla oikealla tavalla luova?

Luovuudesta puhuessa kuulen usein ihmisten kertovan, etteivät he ole koskaan osanneet maalata tai piirtää. He alkavat ensimmäisenä luettelemaan asioita missä ovat epäonnistuneet. Siihen liittyy epäonnistumisen pelkoa sekä häpeän tunnetta. Onko se luovuutta?

`Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.` -Albert Einstein

Luovuus on olemista, etsimistä ja uteliaisuutta. Se on keskeneräisyyden hyväksymistä.

Täydellistä hetkeä ei tule koskaan. Luovuus on löydettävissä jokaisesta repaleisesta hetkestä. Se piileskelee arkisessa epätäydellisyydessä. Se on aina ollut sinussa. Se tulee aina olemaan sinussa. Ehkä kyse onkin siitä uskaltaudutko katsomaan mitä kaikkea sinussa on jo. Yleensä olemme itse itsemme pahimpia arvostelijoita. Luovuus vaatii tilaa purkautua omalla painollaan. Se ei ole suorittamista. Jos olemme kovan stressin alla, voimme purkaa painetta tekemällä intensiivisesti jotain, mikä vapauttaa hartiamme lepotilaan ja saa hengityksemme virtaamaan. Joskus taas tekeminen vaatii rauhallista keskittymistä. Tyhjää tilaa, aikaa ja äänettömyyttä. Työskentelytapoja on monenlaisia.

`Olen ollut monen zen-mestarin opissa. Ne ovat kaikki olleet kissoja. `

– Eckhart Tolle

Lapsilla ja eläimillä on taito hyppysissä. He heittäytyvät hetkeen ja antavat sen viedä mennessään. Me kaikki pystymme samaan, kun annamme itsellemme aikaa purkaa mielemme kerroksia kaikista vaatimuksista, uskomuksista ja odotuksista paljaaksi. Meissä jokaisessa on enemmän kuin tiedämmekään. Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä tutkimusmatkalle omaan itseensä. Voimme löytää sisäisen lapsen ilon, onnen ja keveyden uudelleen. Ja jälleen uudelleen. Siitä voi tulla huomaamatta tapa hahmottaa tunteita, voimavaroja sekä toiveita. Voimme myös löytää itsestämme vastauksia ja työkaluja, mitkä ovat räätälöity meidän omiin henkilökohtaisiin tarpeisiin sopiviksi. Meissä itsessämme on loputtomasti ammennettava aarrearkku.

`Onnellisuus piilee muuttumisessa eikä saavuttamisessa.` – J. Krisnamurti

Sorrumme usein ajattelemaan, että luovuus on jotain suurta ja se vaatii tietyn tilan, tunnelman, taidon sekä kalliit tarvikkeet. Taiteelliseen boheemi elämään ei kuulu arkiset askareet eikä tavalliset turhauttavat asiat. Onneksi se ei ole näin.

Meillä kaikilla on uskomuksia, mitkä eivät pidä paikkaansa. Joskus nämä uskomukset liittyvät suurempiin kokonaisuuksiin, kuten kaikki `taiteilijat, taksikuskit, presidentit, huippumallit ja siivoojat` ovat … Joskus taas ne liittyvät yksilöllisemmin toiseen ihmiseen tai itseen. ` Enhän minä osaa leipoa, maalata, pestä ikkunoita tai ajaa autoa.` Voimme myös luulla liikoja. `Kuka vain nyt osaa tuommoisen tehdä tai äkkiäkös sitä nyt vastaavan mestariteoksen rustaa`. Ei heinän teko ole helppoa. Ei elämäkään aina ole. Silti vaikeinta saattaa olla muuttaa sisäisiä mielikuvia ja tarinoita, mitkä huomaamatta vaikuttavat elämäämme enemmän kuin uskommekaan.

`Kun päästin irti siitä, mitä olen, minusta tuli se, mikä voisin olla.`

-Laotse

Mistä tiedän tämän? Olen odottanut vaikka kuinka `oikeaa hetkeä`, milloin minkäkin asian suhteen. Olen yrittänyt suorittaa toiveitani ja kokenut samaisesta syystä kahta vahvempaa pettymystä itseäni kohtaan. Siitä on aika-ajoin muodostunut kierteitä. Kuulostaako tutulta?

Tarvitsemme tyhjää tilaa enemmän kuin uskommekaan. Alitajunta prosessoi jatkuvasti asioita, mitä emme välttämättä edes tiedosta päivätietoisuuden tasolla. Luemme signaaleja ympäristöstä, äänen sävyistä, valon määrästä ja lähes tulkoon kaikesta. Kun heräämme, aistimme hyvin nopeasti, onko lähellä muita ihmisiä, mikä vuorokauden aika on, onko meillä nälkä tai jano, kylmä tai lämmin. Pidämme sitä niin normaalina ettemme edes huomaa mitään tapahtuvan. Sisäinen koneistomme raksuttaa silti.

Emme myöskään aina huomaa kuinka `puhumme` itsellemme. Ainakin itse jään yllättävän usein kiinni itseni moittimisesta. En kehtaisi puhua kenellekään toiselle niin. En yleensä edes tiedosta ajattelevani niin. Sisäinen ääni on piilevämpi. Se kuiskaa salakavalasti.

Tässä lajissa pessimistikin pettyy. Siinä ei auta vaikka kuinka komentaisi itseään ryhdistäytymään. Tarvitsemme jotain, mitä tehdä toisin. Jotain, mikä rikkoo tavaksi muodostuneen kaavan ja pistää meidät kyseenalaistamaan uskomuksiamme. Luovuutta on kaikkialla. Maailma on siltä osin aina valmis. Oivallukset eivät vaadi välttämättä tekemistä. Ne tarvitsevat tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Joskus voi olla tärkeää keskittyä johonkin epäolennaiseen, jotta saamme mielemme vaiennettua. Aikuisten värityskirjoista on tullut suosittuja. Ristikoita tehdessä muu maailma saattaa unohtua kokonaan. Vaihtoehtoja riittää vaikka kuinka. Mitä jos emme yrittäisikään niin paljoa onnistua, suoriutua tai saavuttaa jotain. Sitä kautta olen saavuttanut suurimmat onnellisuuden ja vapautumisen tilat. Onnistumisia tulee ja menee. Niiden ei tulisi määrittää liikaa elämämme laatua. Juuri nyt voin tuntea kuinka hengitysvirtaa ja hartiat ovat rennot. Elämä on aina keskeneräistä. Vai onko se aina valmista?

Eihän perhonen
edes tiedä siivistään,
sehän lentää vain:
kukista ja tuulesta
juopunut keväänlehti.
– Arto Lappi, Ei perhonen siivistään tiedä